Taiteen ei tarvitse suojella katsojaa
Teatterin suhde väkivaltaan on lähtökohtaisesti leikillinen. Miksi sorrumme yleisön ylivarjeluun, teatteritaiteilija Liila Jokelin pohtii.
Tirkistelijän kuolema
Autofiktiivinen romaani elää suosionsa kultakautta. Lukija vastaanottaa teoksen eri tavalla riippuen siitä, tulkitseeko hän lukemaansa todeksi vai fiktioksi. Mitä se kertoo nykyisestä suhteestamme kirjallisuuteen?
Olen trenssitakkiin pukeutunut söpöliini ja vaikutan maailmaan poseeraamalla – somessa ihmisyys on kehollistettu mainos
Sosiaalisen median poseeraukset ovat vakiintuneet yhteiseksi kuvastoksi. Liila Jokelin hymyili kieli esillä Instagramissa ja luki kymmeniä sivuja poseeramisesta. Mihin sosiaalisen median omakuvilla voi vaikuttaa?
Naurettavia kärsimyksiä
Punch up -kehotus on vakiintunut komiikan kultaiseksi säännöksi, mutta onko asia aivan niin yksinkertainen, mitä valmiit vastaukset antavat ymmärtää?
Haluan eroon valkoisesta, heteronormatiivisesta ja patriarkaalisesta maailmasta – Teatterikorkeakoulussa olen silti “unwoke”
Teatterikorkeakoulussa viimeisiä kuukausia opiskeleva Liila Jokelin kirjoittaa esseessään, millaisia varjopuolia hän näkee sukupolvensa tiedostavuudessa: "Poliittisen heräämisemme varjopuolena pidän kohtuuttoman ankaraa tiedostavuutta, jonka vaarana on sitoa meidät henkiseen pakkopaitaan. Toivon hartaasti, että vallankumous ei läikähdä liikaa yli ennen kuin tasapaino löytyy."